tiistai 12. syyskuuta 2017

Hulluja älynväläyksiä, aikalisä kiitos!

Uikkarannalla lapsuuspaikkakunnallani. Beach in Finland, my childhood beach.

"Urheilla jos jaksat, pysyt kunnossa ja nukut hyvin" sanoi Samuli Putrokin (Zen Cafe)... Allekirjoitan tuon, että se pitää paikkaansa. Kolmen kuukauden salitauon jälkeen voin kertoa, että musta tuli joku ihan uus ihminen salin ovesta ulos tällä viikolla parin tunnin treenin jälkeen. Perhana, että pitää aktivoitua urheilussa, niin saa lisäenergiaa kaikkeen muuhunkin. Sanottiin siinä biisissä myös "Osta asunto, hoida koira, pidä pihaa vaimon kanssa". Viesti on, että normeihin pitäisi ihmisen muovautua. Tuota asuntoasiaa on makusteltu viime päivinä enempikin, ja ei nyt mitään ostohimoja ole. Oli tuossa tarjolla puolen vuoden kalustetun asunnon vuokrasoppari, mutta se tuntui ihan liian pitkältä ajalta sitoutua. Kuitenkin fakto on, että tarttis kerätä energiaa vielä, levätä ja hoitaa joitain asioita, ennenkuin on valmis kaarnapursineen elämän puron vietäväksi uusille lämpöisemmille vesille, seikkailuun. Kyllä sekin reissaus kutkuttelee taas välillä. Aikalisä kotimaassa on kuitenkin tarpeen. Kuukaudesta ehkä kolmeen, ehkä loppuvuoteen asti näillä fiiliksillä täällä, ehkä. Mitä se Suomen syksy ja talvi on, pelaako muisti ja ketuttaako, kun räntä ja loska tunkeutuu lenkkarin varresta sisään ja pimeys laskeutuu pohjolaan? Saa ketuttaa, oikeastaan jopa odottaa potkua pyllylle... 

Suomen luontoa mökkimaisemissa Kymijoella. Finnish nature near the cottage on Kymijoki.

Ajoittain mietin, olisiko kivempaa vähemmissä vaatteissa jo nyt, kenties lenkkeillä Australian tyyppisissä rantamaisemissa, ottaa salikuuria pariksi kuukaudeksi vaikka Gold Coastilla? Kyllä! Hetken jo visioin salilla itseni sinne Queenslandiin, Uuteen Seelantiin, Tasmaniaan ja ties minne... Ja sitten ravistelin itseni hereille, että ei oikeesti. Olen vakuuttunut, että urheilu yhdistää jotain muistipiirejä aivoissa ja kummia ajatuksia nousee... Taidan tutkia tätä aivojen aktivointiasiaa tarkemmin keräämällä endorfiinia. Australiaan ei olla kaivattu tähän mennessä takaisin, vaan maksimissaan Avoimet tenniskisat on vilahtanut mielessä... josko neljännen kerran tammikuussa...

Valoilmiö mökillä. Sunset on the cottage.

Illan hämyssä. Dark night on the cottage.

Sitten eilen tapahtui outoja: eräs suomalaissukuinen nainen Ausseista soitteli niitä näitä (ei edes tunneta oikeesti, joskus juteltu 1,5v sitten asuntoasioihin liittyen). Oli nähnyt messengerissä meidät aktiivisena ja halusi jutella. Puhelimme yli puoli tuntia. Kerroimme, että pohdimme vielä, mitä tehdään, minne mennään seuraavaksi. Lopulta hän sanoi, että jos menette Uuteen Seelantiin, niin Aucklandissa ja Queenstownissa olisi asunnot vuokralle, mikäli kiinnostaa. Onko tämä joku merkki, että puskista tarjoillaan asuntoa...? Täytyisikö tuonne lähteä? Voiko tällaiset olla sattumaa vai näkeekö ihminen merkkejä, joita se haluaa nähdä?

Anyway, nyt meille on lokakuuksi asunto toisella paikkakunnalla Suomessa, koska tuttavamme lähtee kuukaudeksi reissuun. Tämäkin sattuma osui kummasti tähän sopivaan saumaan, aikalisän paikka. Mökkikausikin Kotkan suunnalla alkaa olla paketissa...

Ankkapurha tehdasmuseo, industrial museum, Inkeroinen.

Vielä mökkeilyn oheisreissuista...Käytiin Ankkapurhan tehdasmuseossa, jossa oli esitelty Inkeroisten historiaa aina kampakeraamisesta kaudesta vuoteen 1872 ja siitä tehdasalueen yli 100v historia. Silloin rakennettiin Suomen ensimmäinen kartonkikone, joka on entisöitynä museossa. Tehdasalueella on mielenkiintoisia Alvar Aallonkin suunnittelemia rakennuksia. Tässä on ihan turistina nyt Suomea katsellut. Tällaiset retket antaa virikkeitä ja virtaa.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa Kotkan merikeskuksesta Vellamo, ihan huikee paikka, jonne keskiviikkoiltaisin pääsee ilmaiseksi tutustumaan. Tuolla menee aika hyvin rattoisasti. Kymen museon osuus jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Käytiin myös valokuvanäyttelyn avajaisissa, juteltiin kuvaajan kanssa, sekin oli inspiroivaa. Onhan meillä tuhansia (kymmeniä tuhansia) kuvia, joita voisi joskus vilkaistakin, myös järkkärikamaa. Tämmöisiä inspiraatioita ja intoa ei ole koskaan liikaa. Ihmisillä pitää olla johonkin intohimoa, mikä se kohde sitten kellekin on. Vielä jää nähtäväksi, mistä saadaan inspiraatio tuleviin suunnitelmiin... Suomen syksykin maistuu, kun on se vapaus...

Kotka merimuseo. Kotka Marine Centre, beautiful place.

Laivojen pienoismalleja. Miniature ships.

Isompiakin laivoja löytyy. Also bigger ships inside the museum.

torstai 24. elokuuta 2017

Suomen kesässä Zen-tilaa ootellessa

Kesäilta Kymijoella.

Tässä kesän mittaan on tullut aikaa vietettyä Tampereen lisäksi mökilläkin Kotkan suunnalla ja muutama päivä Helsingissä, saaristossakin. Kesällä on ollut ihan kivaa nauttia Suomesta ja ystävistä ja kivoista maisemista, joihin liittyy vesi ja historiallisiakin rakennuksia. Historiaa kun arvostaa entistä enemmän. Mietimme, ettei ole tullutkaan mökillä käytyä varmaan kymmeneen vuoteen, kun on aina lomilla (se rajallinen duunarin vapaa) pyrkinyt varmistamaan lämmön eli viettänyt lähes kaikki kymmenen vuoden lomat ulkomailla. 

Kyä lähtee!

Varokaa viikatenaista!

Sikäli on ollut oivallista päästä mökkeilemään ja katsomaan sitäkin uudessa valossa. Olkoonkin Rami-rantakäärme ja kyyluikerot nurkilla, housujen läpi purevat paarmapirulaiset ja heti iholle kiinnittyvät hyttyset, niin saunominen joka ilta on ollut hienoa ja veden äärillä oleminen, askeettisuus ilman sähköjäkin. Ja sattui meille yksi viikkokin superhyvät kelit. Uimassa me emme ole joessa käyneet, mutta vesistä on nautittu silmillä. Ja juoksevan (kun joesta jaksaa sankoilla juosta) veden puhtaus ilman klooria, niin on silmävaivatkin pysyneet poissa. Välillä huhkittiin hyötyliikunnan merkeissä jokunenkin päivä, että rehottava nurmikko ja kasvaneet horsmapuskat saivat kyytiä. Iso mäntykin sai kaatua polttopuuksi (vähän hirvitti, minne se rojahtaa), pätkittiin maukkaperusjätkä-metodilla pölleiksi ja kiilalla kahtia. Mökkitiekin saatiin kolme vuotta odottaneen sorakasan lapioimisella paikattua. Ihan meinasi selkä jumahtaa. Eräs miespuolinen hullu vielä ajeli ylimääräisiä reissuja kottikärryt täynnä soraa edestakaisin kuntointoilumielessä... tuostahan rääkistä joku voisi jopa maksaa.

Hamina, Kotka, Anjala ja Porvookin tuli ohessa katsastettua taas. On ne rannikkoseudut mukavia.

Keisarillinen Kalastusmaja, Langinkoski.

Kotkan Sapokassa ja Tai Hing-ravintolassa.

Haminassa, ihana city!

Porvoossa. Melkein voisin harkita muuttoa tänne, jos aina olisi yhtä vilkasta.

Anjalan kartanolla.

Kultaankosken Erämys-rannassa.

Viiden tunnin ukkosmyräkkä Kiirakin koettiin eräs ilta. Mikäpä siinä saunan lauteilta salamointia katsellessa ja Pitkämäen MM-keihäskisaa mobiilisti seuraten (oudosti 4G-verkko on mökillä hyvä). Tästäkin huolimatta on jäänyt liian vähän aikaa puida tulevaisuutta. Se vaan vaatisi tyhjää aikaa, aikaa,... Josko vielä saisi itsensä mökillä Zen-tilaan, kun hommat alkaa siellä olemaan reilassa. Viileinä iltoina on ollut lämmityksenä joko keittiössä ruoan teko, kaasuhella kun suorastaa höyryttää ikkunat, tai rautakamiina. Eräs ilta urbaanit cityihmiset laittoivat vahingossa liikaa puita kamiinaan, ja lämpötila mökissä oli trooppiset 32C.

Välillä Tampereen Chilifesteillä.

Ai että kaipaisi jotain älynväläyksiä, unelmia tai jotain, mihin tarrata. Zeniä ja hallaa ootellessa välillä ahdinko iskee päälle. Ajatukset heittelee...koko elämä on tullut kelattua läpi pariin kertaan. Ystäväni aivotutkija valotti meille, miten alitajunta toimii ja miksi ihminen voi muuttaa mieltään yön yli nukuttuaan tai vaikka useamman yön, jopa myöhemminkin (kun asia ei ole vielä kiinnittynyt pysyvästi aivoihin). Voisipa aivojaan manipuloida muutenkin kuin omegoilla...

Salamointia 5h ala Kiira.

Iltatunnelmissa möksällä.

Välillä miettii, että muutan tuonne tai tänne ja välillä katselee asuntoja ihan muualta. Vuokralleko ja kuinka pitkäksi aikaa... ei edes tiedä, mitä viikon päästä tapahtuu. Välillä ihan mielessä molskahtaa, kun katsoo Etelä-Euroopan rantamaisemia, että voisin mennä sinne lämpöiseen (ainakin pitkälle syksyyn tarkenee). Sosiaalinen elämä, yhteisöllisyys, ilmasto, ulkoilu, urheilu, mielekäs tekeminen, asettuminen ja lomailu... kas siinäpä tekijöitä ja valintoja elämään. Vapaus on suuri vankila, sanoi Pelle Miljoona, jotain perääkin siinä. Tässä näppäilen näppylät kohmeessa ja saunaa odotellessa... ja tulipa ikäväkseni todettua Suomen osalta, ettei tämäkään ole muuta Eurooppaa juurikaan turvallisempi paikka. Ikävää, hyvin ikävää. Tästä urbaanista oliosta kuoriutuu välillä ihan maalaisihminen esiin, liekö kesäkelien harhaa...ja toisaalta taas Helsinki tuntui niin kivalta, että lähes oltiin sinnekin muuttamassa, mutta asuntohinnat...

Ja jottei ihan itkuvirsiksi mene tämä loppu, niin tässä kuva Helsingin saaristosta, jonne päästiin ystävien luokse viikonlopun viettoon superihanaan ympäristöön. Onko parempaa paikkaa lomailla, kuin venepyrähdyksen päässä Hesasta. Ei ollut kuumat kelit, mutta kuuma sauna ja palju, niin että iho kurttuuntui 4-5h likoamisen seurauksena. Meistä kuoriutui kukkahatturunoilijoita, veneilijöitä ja nautiskelijoita.

Mmmm, merellä...

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Voihan kesä ja kärpäset!

Peruskesämaisema, Pyynikki. Summer views in Finland.

Edelleen Suomessa on ollut mukavaa viettää aikaa ja makustella elämää ja koettua. Edistävinä tekijöinä ovat kaverit ja asuinpaikkamme, eli Tampereen takamaastot, niin ihanat omakotimaisemat, järven ympärikävelyt ja muut aktiviteetit. Ja suurimpana asiana VAPAUS, mahdollisuus vaihtaa paikkaa, nostaa kytkintä... Omituinen juttu tapahtui, kun eilen menin kaupungille tapaamaan ystävääni (ja koko perhettä lapsineen ja anoppeineen)... silloin tuli kumma fiilis Tammerkosken Takon pikkusiltaa kävellessä: ei tää pysyvä asuminen täällä edelleenkään nappaa, jokin tökkii vastaan. En osannut selittää tunnetta. Näin terasseilla nauttivat ihmiset, lomatunnelmissa. Aurinko paistoi ja koski kuohui. Periaatteessa optimit kesäolot, mutta... Kesän saapuminen (eli lämmöt yli 20C) tuo kärpäset ja baarikärpäset mukanaan. Ja illan mittaan tuli olo, että tää on niin nähty ja kesäisin sama meno eli juopuneiden katselu kaupungilla, terasseilla ja ulkopuolella. Tölkit kourassa nurtsilla, aidan päällä, kiveyksellä... nuoria ja keski-ikäisiä. Vaikka Ausseissakin on humalahakuista viikonloppumeininkiä, niin joku täällä pistää silmään... siellä katujuopottelua tai muutenkaan julkijuopottelua ei näe.

Tampere city night. Joo, onhan se, mutta...

Täysikuu mollotti purppuralla taivaalla ja otin turrekuvia Hämeensillalta. Mutta ne Koskipuiston nurtsin tölkkinuoret... ihana piriste olivat pari Oulusta kotoisin olevaa sisarusta, jotka pyysivät meitä ottamaan kuvia heistä August von Trappen edessä. Käveltiin Ratinan kautta bussipyskälle. Pyskälle kävellessä Juha kertoi, että sille oli iskenyt tajuntaan sama fiilis kuin mulle, mikä toisaalta oli helpotus. Välillä on miettinyt, että mitäs jos tuleekin tilanne, että toinen haluaa lähteä ja toinen jäädä. Omituista sikäli, että just samana iltana se iski, eikä edes ollut paska keli. Bussipysäkillä lähes teinin näköinen olutvatsainen nuori nainen rääkyi ilmeisesti äidilleen, joka oli menossa väärään bussiin, että etkö sä nää, että se menee ihan eri paikkaan. Siinä se nuori naukkaili vartalolonkeroa ja otti selfieitä itsestään. Jotenkin mietittiin, että tää on just tätä. 

Keikka, josta sai energiaa. Michael Monroe gave us energy.

Silti emme tiedä vielä, mikä on se oikea ympäristö asettua. Ymmärrämme täysin ihmiset, jotka hautautuvat perheineen kesämökeille. Tavallaan tuolla "maaseudulla" on kaukana kavala maailma, mutta se ei vaan riitä. Sosiaalista elämääkin pitää olla. Tampere tuntuu liian pieneltä ja onhan täällä kotomaassa talvikin ankeeta... jos ei nykyisin kesäkin ilmojen puolesta. Palvelusta ei voi Suomessa valittaa, erittäin huomaavaisia palveluammattilaisia supermarketista lähtien. Kyllä meillä se jo osataan!

Ystävän kanssa Zeytuun-ravintolassa. Zeytuun, Middle East restaurant.

Meille elämä Suomessa ilman perhettä on hyvin haasteellista. Mitkä ovat motiivit pysyä Suomessa? Perheellisen on helppo löytää niitä: lasten koulutus ja terveydenhoito sekä kaverit, lasten- ja kodinhoidon tuet, omat sosiaaliset verkostot, yms. Motiivit jopa saavat lapsiperheitä muuttamaan ulkomailta Suomeen, kun koulut alkavat tai yliopistovaihe. Jotta viihtyy pariskuntana Suomessa, pitää olla harrasteita ja sosiaalista elämää. Jälkimmäinen on ystäväpiirissä haaste tällä iällä, kun perheellisillä on ihan oma elämä, kiireet ja piirit. Nyt kesällä kyllä on kiitettävästi ihmiset olleet liikkeellä, mutta ei tämä ympäri vuoden jatku. Ja on oltava usein kesä- ja talviharrasteet erikseen, ainakin jos ulkourheilua harrastaa. Tai itse en ainakaan tarkene talvisin harrastaa ulkosalla mitään järkevää. Voipi olla ongelma myös korvien välissä, mutta miksi pitäisi, jos ei huvita?
Joillekin Suomen luonto on se juttu. Pidämme toki luonnossa liikkumisesta, mutta en ole kotimaan luonnosta saanut vuosiin kicksejä... pitäisi varmaan laittaa jotkut Suomi-lasit päähän. En tiiä mitä mä oikein höpisen, muttei oikeen saa mistään otetta, mikä täällä olisi se juttu...

Järven ympäri lenkit. Mornings around the lake.

Kai tässä yrittää hakea jotain järkevää selitystä tunteilleen. En tiedä. Ei tässä sikäli mitään uutta ole. Viime vuorotteluvapaan reissun jälkeen oli olo, että Suomi ja oma asunto on hyvä ja kylläpä elämä ja lomailu Suomessa maistuu, kunnes sitten jo vuoden sisään alkoi uuden irtioton (vuorotteluvapaan) haaveilu ja Excel-laskelmien teko säästösuunnitelmineen ja talousseurantoineen. Tunne johtui osittain varmaan siitä, että silloinen vapaa sujui pienissä huoneissa, joissa toisinaan oli ongelmia nukkumisen tai muun viihtyvyyden kanssa. Oma sänky nousi arvoon arvaamattomaan. Sittemmin lomat menivät kaikki ulkomailla viimeiseen hetkeen asti ja paluu tuntui aina vaan karvaammalta. Ja tässä tulos: onnistunut vuorotteluvapaa/irtiotto, jonka jälkeen elämän purjevene palasi Suomi-satamaan ja ankkuri on höllästi kiinni meriheinässä ennen sen seuraavaa irroitusta. Emme jääneetkään Australiaan pysyvästi, vaikka alkuun niin aavistelimme tapahtuvan. Minne ja milloin on vielä avoinna. Paljon on ystäviä ja sukulaisia vielä tavattavaksi ja muutamia tapahtumia  tulossa. Kesä on oltava täällä ainakin miettimässä tulevaisuutta. Varastoissakin olisi selvitettävää ja ehkä vielä karsittavaa. Eipä muistanut lähtiessään tehdä luetteloa, mitä tuli minnekin jemmattua...

Kesämaisemia, vihreyttä. Summer is so green.

August von Trappe, green curry simpukat (mussels).

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Tunnelmia Suomesta

Aurinko korkealla myöhäisiltana. Sun still up till late night.

Jotenkin tuntuu jännältä palata samoille nurkille kuin mistä lähti. Samat kaupat, uudet kerrostalot (aika betonihelv... on tullut vanhan kodin lähelle), ex-työkaveri Alkossa, Juhan ex-työkaveri Lidlissä, nippu tuttuja kasvoja,... Keli on viilee kuin Melbournen talvi, mikä ei vielä ole haitannut. Toppatakit on keksitty. Sauna tuntuu hyvältä ja frisbeegolf-rata on kävelymatkan päässä. Nukkuminen rauhaisassa ympäristössä, hyvä hanavesi ja lämmin (lämminhenkinenkin) tupa. Mukavat talon terassit, myös lasitettu (tarpeen sateilla ja viileässä). Mikäs tässä. Erityinen kiittäminen ystäviä tästä. Juhannus vietettiin etukäteen isäntäperheen kanssa ja itse aatto meni kavereiden kanssa grillatessa ja saunoessa. Ystävät Melbournestakin olivat paikalla, uskomatonta sinällään. Siitä lähdettiin vielä läheiselle tanssilavalle järvenrantaan kävelemään. Kokko oli jo hiilloksella, mutta hienoa lämmitellä sen ääressä ja katsella yötöntä yötä. Sitten vielä nähtiin Fingerporin Heimoa muistuttava mies riisuutumassa alastomaksi ja pulahtamassa uimaan. Onneksi mies ei päässyt juhannustilastoihin... 

Juhannuskokon jämät. Glowing bonfire on midsummer night.

Tässä on sitten tavattu harva se päivä kavereita. Todella mukavaa on ollut. Ison osan kanssa tuntuu kuin ei missään olisi ollutkaan. Osalla elämä menee just niin samaa rataa kuin aina (kiire kiire ja stressi, sama valitusvirsi jatkuu) ja toiset pohtii tulevaisuuttaan, kun lapset ovat aikuistuneet jne. Mukavaa vaihtaa ajatuksia elämästä joidenkin kanssa. Suomalainen valittaa usein, vaikka asiat pääosin olisi ihan hyvin. Kannattaisi lähteä hakemaan perspektiiviä elämäänsä ulkomailta. Ja se, miten työhönsä suhtautuu... vain suomalainen voi kokea olevansa niin tärkeä firmalle ja pistää työhön enemmän paukkuja kuin omaan elämäänsä ja vapaa-aikaansa. Ja kuitenkin niin monta kertaa on nähty, miten vaiva palkitaan: kengän kuvalla takalistoon, tai terveyden menetys. Eipä siinä sitoutumisessa pahaa, jos työstään saa kicksejä, mutta jos valittaa, niin... 

Tässä parit kaupunkikuvat, kun käytiin vähän kävelemässä ja ajelulla tuttuja maisemia katselemassa. Jotenkin on tykännyt olla juuri täällä ja tässä hetkessä.

Koskipuisto. In the park.

Joen varressa. On the riverside.


TTY kampus, uusia rakennuksia. University area.

Cafe Pispala, pakko käydä. Must visit!

Pispalan portaat. Pispala stairs.


Pyynikki uimaranta. Pyynikki beach.

Kyllä mua vähän harmittaa nää kelit niiden puolesta, jotka ovat koko talven odottaneet kesän tuloa (ja ensin oikean talven tuloa). Ilman kastumista ei paljon ulkoilua voi tehdä. Muutamia kesäisempiäkin päiviä on ollut. Ei nää kelit meitä vielä haittaa, kun tuota vitamiinia on varastossa.

Sitten meidän tietokoneruutu alkoi nyt reissun jälkeen ekaa kertaa avattuamme välkkyä ja meni kokonaan pimeäksi kesken mun valokuvien tallennuksen puhelimesta. Taustavalo rikki, muuten toimii (ei nää ruutua). Ulkoista näyttöä virittämään... Onneksi edes toimi tähän asti. Ja onneksi on kaikki kuvat tallennettu ulkoisille kovalevyille. Hajosi meinaan edellinen läppäri vuonna 2008 silloisen pitkän reissun lopussa, reistasi jo viimeisellä etapilla. No, pari päivää sitten viimeksi hiplailtiin uusia läppäreitä Verkkokaupassa, joten kai tää nyt on suora vinkki hankkia se uusi ja kevyempi kone. Ja se muistuttaa taas, että älä mitään tärkeää säilö koneelle.


Perussettiä, vettä tulee. Basic summer weather (wet, wet, wet).

Saa nähdä, mitä fiiliksiä tässä tulee. Ei kaipaa edelleenkään Australiaan tai Balille, muttei ole tunnetta, että haluaisi jämähtää paikoilleen. Jokin liekki kytee sisällä... kun on vapaaksi päässyt, niin...

Life is good. Nykyhetki on aina paras.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Stressin makuinen startti paluumatkalle

Arabian tekstitys Nemolle lentokoneessa. Qatar airways, Finding Nemo with arabic subtitles.

Jos oli hirveän stressaavaa meidän lähtö maailmalle kaikkine muuttotouhuineen, niin taas sai maistella lähtöstressiä Balin kentälle matkalla. Tähän asti onkin kaikki siirtymiset maiden välillä sujuneet hyvin vailla ongelmia. Saatiin tutulta hotellin taksilta tingattua hyvä hinta kentälle Sanurista. Koko yön ja aamun oli satanut aika roheesti vettä. Kaverimmekin eilen illalla nähdessämme kertoivat, että makuuhuoneen katto vuotaa isommalla sateella. Jätettiin heille jotain tavaraa, kuten villasukkia, aurinkorasvoja, muutama vaatekappale, snorkkelit ja uimalasit. Niitä ei enää viitsinyt raahata eteenpäin, vaikka kilot olisi sallineet. Ei kyllä riemun kiljahduksia herätä Suomenkaan sääennusteet, toppiskelit luvassa, mutta toisaalta ei mitään väliä. Näkeehän sitä tutut ja sukulaiset, ja aurinkoa ja lämpöä on ollut aika riittävästi.

Kylläpä on niin hieno päivä, että oikein puukkoa haavassa... Too nice day, the last day in Sanur.

No, ooteltiin aamupalan jälkeen hotellin miestä tuomaan matkalaukut autolle. Saatiin kamat sullottua kahteen matkikseen ja kahteen reppuun sekä olkakäsilaukkuihin, reilu 60 kg sis. tuliaisetkin. Kaverilla kesti kauan saada laukut autolle. Päästyämme matkaan todettiin pian Sanurista Jalan Bypassille pääsyn jälkeen, että liikenne jumahti. Yleisesti ollaan aina päästy 20-30 minsassa kentälle, etenkin uuden tullitien kautta, mutta joku mätti nyt. Hirvee jono molemmilla kaistoilla ja liikuttiin 50-100m kerralla ja taas stop. Syynä kuulemma parin kilsan päässä olevat liikennevalot. Johdattelevasti kysyin, että tää on varmaan sit ihan normaali ruuhka. Kuski sanoi, että tää on ihan samaa kuin aina neljän viiden maissa. Siitä pystyi arvaamaan, että nyt on paha ruuhka.

Ukko vielä koko ajan tiiraili vasenta kaistaa, joka eteni paremmin, muttei vaihtanut sinne. Huomattiinkin, että meidän kaistan porukka välillä kääntyy, joka jumittaa lisää. Puolen tunnin jumituksen jälkeen päästiin kääntymään tullitielle. Meinasin jo huutaa jiihaata, mutta onneksi en, koska pian taas jumahti. Ukko pysyi taas oikealla, vaikka vasen kaista veti. Tajuttiin, että vasen haarautuu usealle tulliluukulle, joten eipä ihme. Alettiin jo hermostua, että voitko setä vaihtaa toiselle kaistalle. Jotain se murisi ja vaihtoi, onneksi, koska se veti paremmin. Jossain kohtaa se vaan päästi autoja eteemme, jolloin sanottiin, että ei meillä ole yhtään ylimääräistä aikaa hukattavaksi, voisitko pitää paremmin paikkasi. Vielä kun suurin osa autoja oli menossa hakemaan matkustajia kentältä tyhjillään, eikä viemään niitä. Lopulta lippuluukun jälkeen se painoi kaasua. Tuntui, että sillä on vain ykkös- ja kakkosvaihde käytössä moottorin ulinasta päätellen, tai sit se ei ihan osaa ajaa. Vielä hetki tullitien jälkeen ruuhkaa, mutta ehdittiin kentälle ajoissa, vaikka yli tunti paloi matkaan aikaa. Sit se yritti kusettaa väittämällä, ettei ole vaihtorahaa. Lopulta kaivoi kuvettaan, kun oltaisiin lähdetty vaihtamaan rahaa.

Viimeinkin kentällä. Finally at the airport!

Juoksenneltiin kärryjen kanssa check-iniin. Automaatti kyllä haki lentotiedot, mutta ruudulle tuli vain Cancel-nappu. Yritettiin selkä hikeä valuen koputella ruutua, mutta mitään ei tapahtunut. Eikun tiskille vaan. Onneksi oli lyhyt jono. Ei ehditty nauttimaan eväitä, heitettiin roskiin. Turvatarkastuksessa mun kassi narahti kiinni rikoksesta: dödöpullo. Kun ei saanut viedä toiselle puolen, että olisin vaihtanut vaatteet vessassa ja sumutellut pullosta, niin suihuttelin sitten siinä turvatarkastuksessa ukon eessä kainalot ja koko kropan sillä aerosolilla ja heitin sille sen pullon. 

Kivaa oli huomata toisella puolen, että lento on myöhässä, arrival time oli kentälle tuntia myöhemmin kuin piti olla lähtöaika. Sveitsiläisen naisen kaa juteltiin, onneksi oli Sinkussa vaihtoaikaa reilusti, hänelläkin. Nainen oli Winterhurin pikkupaikkakunnalta, kuten eräs sveitsiläinen tuttumme ja lisäksi tämä nainen oli töissä suomalaisessa firmassa. Ihme sattuma!
Singapore airport, the best!



Nordic Adventure, Suomi Finland!

Sinkussa jouduttiin rantautumaan maahan virallisesti, hakemaan matkatavarat ja tekemään Qatarille check-in. Mentiin kentän Cactus Gardenin ulkoterassille livemusaa kuuntelemaan ja hampparia syömään. Singaporen kenttä on kyllä niin toimiva! Sitten vielä löydettiin Nordic Adventure-näyttely. Just kun manailtiin, että eikö Suomi ole edustettuna ollenkaan, niin meilläpä olikin oma esittelyteltta. Kivaa katsella kuvia ja faktaa kotimaasta aasialaisturistien kanssa. Hyvä fiilis tuli. Yhtäkkii huomasin, että mun etuhammas on lohjennut, missä kohdin lie... Onneksi ei pahasti, josko hampilekuri olis vielä aloittamatta lomaa Suomessa (sain ajan myöhemmin juh. jälkeiselle viikolle).

Qatarin eka lento oli huippu, kiva valaistuskin. Qatar was super, but only the first flight, great lumination.

Qatarin lentokone oli tosi tuore ja hyvä, ja palvelu oli loistavaa sekä ruoka. Mutta Dohasta Hesaan kone oli vanhempi, surkeampi, kuumempi (hiki) ja palveluväkeä liian vähän. Juhan viihdenäyttö ei toiminut, kosketuspinta ylhäällä ja alhaalla rikki. Olisimme joutuneet istumaan erillään, jos Juha olisi halunnut toimivan näytön. Minä sitten etsin elokuvat ja Juha seurasi valintoja, koska sillä oli arabian kielinen näyttö, eikä kieltä saanut millään vaihdettua, eikä niistä valinnoista olisi erkkikään ottanut muuten selvää. Ramadanin takia kuulemma alkoholia eivät saaneet pitää esillä kärryissä, joten joutuivat sitten ramppaamaan takahuoneesta hakemassa jokaista alkoannosta. Olutkin piti kaataa kahteen mukiin, kun tölkkiä ei voinut jättää näkösälle. Näemmä säännöt koski vain Dohasta lähtevää lentoa, ei sitä ekaa. Dohan kenttä on muuten ihan käpykkä ja mm. hajuvedet sikakalliita (yli 80 e kpl). Olisin tarttenut.

Se on ny Grillikesä, sanoo Aamulehti.
BBQ summer is here, tells this paper.

Hesaan laskeuduttiin sateessa, lämppis nippanappa ylitti aamulla 10C. Taas bussimatkalla tuntui, että aika maaseutua täällä ja pelkkää vihreetä, ei asutusta näkynnä pal yhtään. Sekava olo vähillä unilla. Kaveri noukki Tampereen bussiasemalta. Mukavaa nähdä ja päästä ystävien luokse tuttuun taloon ekoiksi viikoiksi asustamaan. Vietettiin jussit ennakkoon ja jäätiin talovahdeiksi, kun kaveriperhe lähti lomaviikolle Baltiaan. Kylmä keli ei haitannut yhtään, kun pääsi saunaan ja ulos höyryämään siihen päälle. Hyvä fiilis!

Finland and sauna, the must combination. Pakollinen yhdistelmä.